Reviews







...We may have a floater Album







Metalrage 29.05.2011


Three Guys into heavy rock music, that's what we are. Well that's probably the most effective biography I have ever read. This three piece heavy rockmachine is hailing from Finland is probably the type of band that will let the music do the talking. So on with the album.

One Eye Shut immediately kicks in with a massive sound of drums guitars and vocals which reminds me a bit of a mixture of Sentenced, Him and a touch of Pearl Jam. The vocals on the first track 'Bringer Of Rain' is rather impressive it has a great touch of melancholy but it never gives in on the power. This gives a great dreary atmosphere that reminds me a lot of the band I mentioned before, Sentenced.

Although the atmosphere on the album is dark and dreary it still gives a glimpse of hope with some more uptempo songs that are quite catchy that made me tap along. Because of those songs this album isn't drowning in sadness and even gives you a bit of positive feeling after listening to it. More of a there's a light at the end of the tunnel idea.This of course doesn't mean that the road to the light is easy especially during the acoustic 'Raindrops' I have to say that it hits me.

It has been no secret that Finland hides many great bands. My guess is that these guys will not end up very big because there are many bands within that same genre but I do have to say that they created a great album that does effect me from time to time. I can see myself playing the almighty air guitar and banging along with these tracks in my local pub after a day of setbacks.

Niamen 81% / 100%



Les acteurs de l'ombre 24.11.2010


L’humour noir décadent des Finlandais d’ One Eye Shut suffirait à vous séduire. Leur vision de l’humanité condamné, représenté par le simple titre de l’album « We may have a floater » (ndlr.’ on aurait dû avoir un flotteur’, à noter que floater veut aussi dire clochard à vous d’interpréter ^^) est à hurler de rire, non ? Bon ok, je chronique. « We may have a floater » est le troisième album studio des finlandais. La musique d’One Eye Shut est un conflit entre le heavy métal pour les riffs, le rock pour le rythme et le néo métal pour le chant. Ce cocktail explosif est plutôt sympathique même si il fait peur parfois comme sur « Soul to Sell » où One Eye Shut se perd dans le heavy des années 80’s avec une voix pas toujours juste et des raccords couplet-refrain imparfaits très longs. A retenir tout de même, la jolie ballade bucolique ‘Raindrops’ qui est accompagné de guitares sèches, de violons et de chants en écho.Même si ils aiment se définir comme un groupe d’heavy rock, il faut l’avouer ils ont ce petit côté néo attractif (‘bringer of rain’, ‘learn to breathe again’). Les compositions sont quant à elles noires voir cyniques. Paraît-il qu’on se ferait chier à Helsinki, il n’y aurait que des ours polaires à voir et que de la bière à boire ! Mince alors moi qui croyait que c’était le pays du Père Noël !

English (Google Chrome translation)

Black humor decadent Finns of One Eye Shut enough to seduce you. Their vision of humanity condemned, represented by the simple title of the album "We May Have A floater" (fundamentalists we should have a float 'floater to note that also means you interpret bum ^ ^) is screaming with laughter, right? Ok, I chronicle. "We May Have A floater is the third studio album of Finnish. The music of One Eye Shut is a conflict between heavy metal riffs, rock to the rhythm and neo metal song. This Mix is pretty nice even if it sometimes scares like "Soul to Sell" One Eye Shut that gets lost in the heavy 80's with a voice not always fair and fitting verse-chorus imperfect very long. Remember all the same, the pretty ballad bucolic 'Raindrops' is accompanied by acoustic guitars, violins and singing in écho.Même if they like to define as a group of heavy rock, it must be admitted that they New attractive small side ('bringer of rain', 'learn to breathe again'). The compositions are for their dark cynical view. It seems they would shit in Helsinki, there would be only to see polar bears and beer to drink! Gosh I thought that was the land of Santa Claus!



Imperiumi 17.11.2010


Helsinkiläinen One Eye Shut määrittelee itsensä simppelisti yhtyeeksi, joka soittaa metallia, vaikka bändin kakkoslevyn nimi voisikin antaa viitteitä sinne synkempään osastoon, jossa leuka painetaan napakasti kohti rintaa ja suunnataan urheasti kohti uusia pettymyksiä.

Yhtyeen soundia voisi kuvailla rosoisen riipiväksi. Laulaja Jarin ääni on sopivan viskinpolttama, jotta tulkinta on kaihoisuudessaan uskottavaa. Valehtelisin, jos esimerkiksi edesmennyt Sentenced ei kävisi ajoittain vahvasti mielessä One Eye Shutin musiikkia kuunneltaessa. Mutta toisaalta bändi onnistuu myös ajoittain kuulostamaan yllättävänkin silotellulta jenkkimetallilta (esimerkiksi Learn To Breath Again) unohtamatta käydä myös post rock –ruudun kautta. Lopulta yhtyeen vahvinta osaamista on kuitenkin suoraviivainen rock levyn avausraita Bringer of Rainin tyyliin.

Tämä oikeastaan tekee One Eye Shutista omaan korvaan ristiriitaisen tapauksen. Yhtyeestä ei aina tahdo tietää onko se lintu vai kala. Bändi onnistuu toisina hetkinä kuulostamaan aivan helvetin hyvältä, mutta välillä paukkuvat pateettisuuden raja-aidatkin keskitempojunnauksen junan lähtiessä asemalta, kuten In This World osoittaa hyvistä kitarakuvioistaan huolimatta.

...We May Have a Floater on välillä hyvä, välillä tylsä levy. Bändillä on paljon paukkuja, mutta hajonta on toistaiseksi omaan makuun vielä liian suurta. Katsotaan mihin bändi seuraavaksi tähtää.

Niko Kaartinen 7-



Metal Norge.com 15.9.2010


Jeg har nok aldri hatt store sansen for denne typen rock, og har heller aldri tenkt å få noen særdeles evne til å få det heller. Grunge og metal forent i fantastisk kjedelig lydbilde er ikke akkurat høyt på lista akkurat nå, men bandet kan jo ihvertfall refferere til noen normale låter... Jokkari, Tex og Jari har gjort seg flid med denne skiva, tro det eller ei. Ankom som en pen digipack med presseskriv og pene hjemmesider og full pakke. Trioen fra Helsinki, Finland har ihvertfall gitt ett utrykk om at de prøver å kave seg over en viss linje av kvalitet ihvertfall -og det setter jeg faktisk pris på.

Skiva har jo lyspunkter som går i diverse andre retninger også. «Raindrops» er jo ikke ille når det kommer til stykket, og den minner meg faktisk om en Entwine låt eller noe der omkring. Hvorfor Entwine dukker opp er jeg usikker på, men for min del så funker det fint å nevne dem. «Once Again» blir kanskje litt mer Sentenced igjen, og det setter jeg virkelig pris på, så om du kobler sammen alt du kan tenke deg av Sentenced og i tillegg endel mindre kjente eller halvkjente band så har du kanskje ett bilde på hva bandet gir seg ut for. Det er flere skribente rundt omkring i Europa som nevner bandets manglende evne til å holde intressen oppe, og den støtter jeg dels. Fantastisk beskrevet.

Asgeir 5.5/10

English (Google Chrome translation)

I've never had a great sense for this type of rock, and have never thought to get some very ability to get it either. Grunge and metal united in the great dull sound is not exactly high on the list right now, but the band could certainly refferere some normal songs ... Jokkari, Tex and Jari has been taken with this album, believe it or not. Arrive as a nice digipack with a press release and attractive website and complete package. The trio from Helsinki, Finland has at least given an expression that they are trying to flurry over a certain line of quality, at least-and I really really appreciate.

The album has the bright spots that go in various directions as well. "Rain Drops" is not bad when it comes down to it, and it actually reminds me of a Entwine song or something around there. Why Entwine appears I'm not sure, but for me, it works fine to mention them. "Once Again" might be a little more Sentenced again, and I really really enjoy, so if you connect everything you can think of Sentenced as well as some lesser-known or semi-known bands you may have a picture of what the band gives out for. There are several printer-legged around Europe that mention the band's inability to keep Interest up, and it supports my part. Fantastic described.

Asgier 5.5/10



Mroczna Strefa 11.9.2010


Rozbroil mnie nieco opis tego albumu pióra wydawcy, czyli finskiego Rusto Osiris. Jest o Gorgonach, syrenach, heavy rocku, trzech akordach, szesciopaku i minibusie marki Volkswagen. Ale, ale... po wglebieniu sie w zawartosc krazka to ma swój sens, bo trójka Finów z ONE EYE SHUT faktycznie nie bawi sie w konwenanse, tylko gra proste rockowe dzwieki, z których wyziera ten typowy finski dekadentyzm i ciagle bycie na haju w róznych miejscach. Czasem zazdroszcze tym ludziom tego luzu, spontanu, checi do zabawy i do grania muzyki, bez wzgledu na to, jak uklada im sie w zyciu - czy maja prace, zone, dzieci i psa, czy chodza jak cmy i szukaja szczescia w nocnym zyciu, a dzien przecieka im przez palce. W Polsce nas na to nie stac, bo kazdy, co mysli inaczej, dostaje w dupe i wciaz próbuja nas przerabiac na gówno sterowane mediami, tradycjami i tym "co inni ludzie powiedza". Na "...We May Have a Floater" mozna poczuc sie choc przez trzy kwadranse jak na wycieczce w nieznane. Jak nam sie uda, nie dostaniemy w morde, jak bedzie wesolo, to przez kilka dni z rzedu. Pokoczujemy tu i tam, poczujemy sie jak kapela w trasie, kasa bedzie, potem nie, ale ogólnie bedzie fajnie i spoko, bo bedzie co wspominac. Nie wiem, czy ci trzej kolesie z ONE EYE SHUT sa z pokolenia X czy Y, nie bardzo mnie obchodzi co porabiaja na co dzien, ale czuc, ze w muzie odnajduja sie kompletnie. Tak bardzo, ze jest im wszystko jedno, czy nazwa ich dzwieki jako stoner rock, czy hard rock, czy jeszcze inaczej. Od razu slychac, ze nasluchali sie róznych kapel przemycajacych tradycyjne podejscie do tematu, czyli odkrecamy galki w gitarach na full, perkusista zasiada za zestawem szykujac swoje palki, i jedziemy! Tak rockowo, ciezko i gitarowo jest od poczatku do konca, za wyjatkiem bardziej refleksyjnych, choc tez walacych pod zebro numerów "Learn To Breathe Again" i "To My Addiction", albo rozbrajajacego, akustycznego i wspartego tesknymi brzmieniami wiolonczeli "Raindrops". Tu jest to, czego brakowalo czasem SENTENCED czy CHARON, które chcialy na muzyce zarobic kapuche, a emocje zastapili z czasem jakims takim wyuczonym rzemioslem. ONE EYE SHUT prostota porywa w tany, chce sie popuscic pasek w spodniach, zostawic zasrany schemat zycia daleko w tyle i zyc zgodnie z instynktami, a nie konwenansami i wiecznym kontrolowaniem slów oraz czynów. No moze nie az tak, by na moscie zostawiac pare adidasów i domysle rzucic sie w ton rzeki, co mamy uwidocznione na okladce... Wszystko jasne? Dla mnie tak, tylko nie rozumiem tego belkotu wydawcy o Gorgonach i syrenach... ;)

ocena: 8 / 10
autor: Diovis

English (Google chrome translation)



Disarmed me a bit description of this album leaves the publisher, or the Finnish Rusto Osiris. It's about Gorgonach, syrenach, heavy rock, three chords, and the six-minibusie Volkswagen. But, but ... after the recess in the contents of the disc has a meaning, because the three Finns of ONE EYE SHUT not actually playing at conventions, but play straight rock sounds, from which protrudes the typical Finnish decadence and continued on a high being in different places. Sometimes I envy those people that play, spontanu, a desire to have fun and to play music, regardless of how they are arranged in life - whether they have a job, a wife, children and a dog, or walk like moths and night looking for happiness in life, and the day they leak through your fingers. In Poland, we can not afford it, because everyone what he thinks otherwise, gets in the ass and we are still trying to modify the shit-controlled media, traditions and "what other people say." On "... We May Have a Floater" but you can feel like three quarters of an hour on a trip into the unknown. As we succeed, we do not get in the face, and will cheerfully, then a few days in a row. Pokoczujemy here and there, feel like a band on the road, be safe, then no, but generally it will be nice and cool, because it will be something to remember. I do not know if those three guys with ONE EYE SHUT down from generation X or Y, not really what I care porabiaja every day, but I feel that this music find themselves completely. So much so that they are all one, whether the name their ringing as stoner rock or hard rock, or anything else. From immediately you can hear that listening to different bands in smuggling the traditional approach to the topic, which is detached knobs on full guitars, the drummer sits on the set getting ready for their clubs, and go! So rock hard and guitar from beginning to end, except for a more reflective, but also hitting the ribs numbers "Learn To Breathe Again" and "To My Addiction", or disarming, and the acoustic sounds of cello, supported tesknymi "Raindrops." Here is what was lacking at times Sentenced and Charon, which wanted to make music kapuche and replaced emotions over time such a learned craft. ONE EYE SHUT simplicity grabs to dance, want to loosen the strap pants, leave the shitty diagram of life far behind and live in accordance with the instincts, and not controlling konwenansami and everlasting words and deeds. Well, maybe not so that the bridge left a pair of sneakers, and implicitly cast in the depths of the river as we have shown on the cover ... All clear? For me, yes, just do not understand gibberish and publisher of Gorgonach syrenach ... ;)

Rating: 8 / 10
author: Diovis




Lammaszine 24.8.2010

Lauluja synkän taivaan alta ja hämyisten baarien nurkkapöydistä. Tuosta perisuomalaisesta sielunmaisemasta on helsinkiläisen One Eye Shutin kakkosalbumissa kysymys. “…We May Have a Floater” ei ole edeltäjänsä kaltaisesti kovinkaan pirteä ja auringonpaisteinen levytys, vaan kolmikon tekemä levy kertoo niistä aiheista, mistä ei näemmä koskaan lopeteta tässä maassa laulamasta.

Käsillä on siis albumillinen raskaasti rockaavaa metallia. Riffit ovat rapeita kuin ylikypsä lihamureke, ja ne tuovat välillä mieleen rockaavan Entombedin. Toisaalta One Eye Shutilla on myös pehmeämpi puolensa, mutta sekin on miehekästä fiilistelyä viskipaukun äärellä, eli mieleen piirtyy vielä mielikuvat Sentencedistä ja Poisonblackista. Jotkin albumin biiseistä ovat oikeasti hyviä, joita soisi kuultavan kaiken valtavirtaan tungettavan raskasrockin sijasta, mainittakoon nyt vaikka I Am The One hienon kertosäkeensä johdosta.

Ehkei One Eyes Shut ole lähtökohtaisesti järin persoonallista materiaalia, mutta se osaa silti yllättää positiivisesti tarttuvuudellaan ja melodisuudellaan. Kun huomioidaan vielä tukeva ja onnistunut tuotanto, voidaan puhua jo ihan kivastakin levystä, joka voisi olla parempi ilman pientä toistoa. Albumi pysyy kuitenkin pääsääntöisesti tasaisena joitakin horjahtavia askelmia lukuun ottamatta.

Jouni Parkku



Lords of Metal 3.8.2010

Cor: A quote from the bands MySpace, describing their Music: “A Chainsaw running out of gas, used by a drunken Canadien lumberjack in the darken woods of Siberia”. A most promising description which can also be misunderstood. There are slightly some bits of southern (blues)rock and stoner recognizable, but to pinpoint the music as such, would do no right. Actually the nineties grunge influences of for example Alice In Chains can be discovered more clearly (and was the lumberjack outfit not also a trademark for this music?). Also some Rammstein-like mechanical metal and pieces of melancholic new wave based bombastic, yet somber rock in the line of HIM are available.

Most songs have some impressive instrumental contributions (listen to ‘Soul To Sell’), but when a dragging heavy arrangement transfers into a lingering futility (‘I Am The One’), it has a serious problem keeping the attention. This problem occurs in several songs, mostly caused by a flaw in the arrangement or the vocals. One of the strongest points of for example Alice In Chains is their capability to avoid this lack of tension. Also our own The Wounded has the cunning voice of Marco van der Velde to drag the listener through lazy passages (or let you drown). Singer Jari sometimes lacks this conviction. In short: some very strong elements combined with weaker moments which cannot keep the attention.

Rating: 60/100



Desibeli.net 14.7.2010

Helsinkiläisen powertrion kakkosalbumi jyrää raskaasti mutta onnistuu myös melodioiden luomisessa ja kuulijalle tuomisessa. Esimerkiksi kakkosraita In This Worldin alussa ylletään myös hiljaisempaan tummaan vaaniskeluun, josta jykevä jyrä ja rouheat sävyt nousevat toimivasti korkeampiin kaariin. Sitä tummaa vaanivuutta käytetään piilevästi myös raskaammassa laukassa. Kitaristi Jarin laulutulkinta on ennen muuta jykevää, mutta myös herkkyyttä ja varianssia löytyy. Toki sitä tunnepuolta käytetään muutamia poikkeuksia lukuunottamatta aika hillitysti mutta hevipainotteisen voimarockin ollessa kyseessä ei pidäkään liikoja nyyhkiä. Hieman synkeähköä rouhivaa riffijunnausta osataan joka tapauksessa sävyttää mukavan melodisilla kaarilla, mikä saa One Eye Shutin lätyn nousemaan plussan puolelle lajissaan.

Myös optimistista toivon tunnetta irtoaa, mutta esimerkiksi Learn To Breathe Againillä se kääriytyy aika jykevään kaihoon. Biisikynää ja levyn tunnelmapalettia valoisammat hetket täydentävät tuntuvasti. Ja onhan akustisesti nuotiokitaroiva, viulukoristeinen Raindrops kaikessa eteerisessä silittelevässä haaveellisuudessaan kieltämättä kaunis sävellys. Joten mistään bulkista jurnutuksesta ei ole missään nimessä kyse vaan sävykkäästä albumista, jossa perimmäisenä totuutena on kuitenkin voimakas hevimpi rock. Tosin paikoin jopa grungehtavilla sävyillä. Viiva on keskimäärin aika suora, mutta vaihtelevan paksuinen ja värinen. Komeisiin kansiin pakattu …We May Have A Floater on tutustumisen arvoinen paketti.

3/5 Ilkka Valpasvuo



Zware metalen.com 12.7.2010

”From Helsinki, Finland we come; the place of polar bears and shit. It's a sad city supporting a great deal of broken-hearted people to write music about. Yeah, there might not be such thing in our world as a happy song, but they suck anyway.” Mag ik jullie voorstellen aan de Finse heavy rock-band One Eye Shut (OES). Een demo, twee singles en een album hebben ze reeds op hun naam staan. Het tweede album heet We May Have A Floater en ik moet zeggen dat het werk van deze heren behoorlijk indruk maakt.

Swingende, dynamische somberheid. Diep in de ziel snijdende heavy hardrock. “Trek je niets aan van de duisternis, je raakt er aan gewend”, ze zeggen het niet zomaar. In de trage, logge zwaar bassende rockmuziek zit een ingebouwde somberheid, maar ook het gevoel dat we er wel uitkomen. Het swingende optimisme ligt op de loer en steekt af en toe de kop op. Moeilijk te omschrijven is het allemaal, Pearl Jam is een naam die me hierbij te binnen schiet. De slepende, enigszins treurige vocalen zijn meeslepend, de bassen overheersend en de gitaar borduurt een beetje tussen bas en vocalen door. De drummer is vooral dienend en ondersteunend bezig om toch af en toe ook even zijn eigen gang te gaan.

Echt vrolijk ben ik zelf vandaag niet, het liefdesleven verloopt nou niet direct zoals ik gehoopt had. Dat is misschien wel de reden dat One Eye Shut me raakt als een zak bakstenen. Heerlijk zwelgen in eigen en andermans somberheid. Deze muziek kan door uiteenlopende groepen rock- en metalliefhebbers gewaardeerd worden. Ik wil eenieder dan ook een flinke luisterbeurt aanraden. Zonder dat het nu ergens verschrikkelijk grote hoogtes bereikt, is dit een album van een constante kwaliteit, van de prachtige cover tot aan de aardige teksten, goede vocalen en sobere instrumentvoering. We May Have A Floater, laat je ook eens meeslepen, zou ik zeggen.

English (Thanks Susan and Anthony)

From Helsinki, Finland we come; the place of polar bears and shit. It's a sad city supporting a great deal of broken-hearted people to write music about. Yeah, there might not be such thing in our world as a happy song, but they suck anyway.” May I introduce you to the Finnish heavy rock-band One Eye Shut (OES). They've already got a demo, two singles and an album to their name. The second album is called We May Have A Floater and I must say that the work of these gentlemen is making a considerable impression.

Swinging, dynamic darkness. Deep in the soul cutting heavy hard rock. "Don't mind the darkness, you will get used to it", they won't tell you for no reason. In the slow, cumbersome, heavy bassing rock music there's an inbuilt darkness, but also the feeling we will make it. The swinging optimism is lurking and surfaces now and again. It's all difficult to describe, Pearl Jam is the name that comes to mind. The dragging, somewhat sad vocals are moving, the basses dominant and the guitar lingers a bit between bass and vocals. The drummer is mainly there to serve and support, to go his own way now and again.

I myself, am not very happy today, my love life isn't going exactly as I had hoped. Maybe that's there reason that One Eye Shut hits me like a bag of bricks. It's lovely to wallow in my own and another person's darkness. This music can be appreciated by a variety of rock- and metal lovers. I'd like to advice one and other a good listening. Without reaching great heights, this album is of constant quality, from the beautiful cover till the charming lyrics, good vocals and sober use of instruments. We May Have A Floater, I'd say, let yourself float for a moment.

83/100 Rémi Peterse







Turds in a punch bowl Album







Miasma 30.8.2007

Helsinkiläistrion ensimmäinen täyspitkä sisältää tuttuja lyijypökäleitä yhtyeen singleiltä ja vuoden 2004 promolta, jonka raidoista Tonight ja Reflection ovat bookletin tietojen mukaan nauhoitettu (uudestaan?) viime vuoden puolella (***ei ole toim. huom. Painovirhe bookletissa perkele***) Kyseinen promo on jäänyt kuulematta, joten en voi sanoa ovatko kappaleet saaneet debyytille kenties raskaamman käsittelyn. Varsinkin sabbathmaisen loppuosan sisältävän Reflectionin sopii orkesterin raavaaseen antiin ja uusien kappaleiden Everything Must Die ja Please Let Go perusteella entistä heavympään ilmaisuun.

Tuoreempien esitysten perusteella orkesterin groove on entisestään lisääntynyt. Siksipä olisi ollut mukavaa kuulla uutta materiaalia enemmänkin. Vanhasta tuotannosta Days in the Sun -singlen Monster Magnet imuiset rallit potkivat päähän totutulla tavalla. Parin vuoden takaisella sinkulla Last In Line yhtye rokkaa yhä stydisti kuin Backsliders, mutta reilusti alavireiseimmillä riffeillä. Yllättävän vahva kokonaisuus, kun ottaa huomioon, että kyseessä on eräänlainen kokoelma. kuullaan muutama liveveto.

7/10 Tuure Heikkilä (30.08.07)






Findance 20.8.2007

Helsinkiläinen rock-bändi One Eye Shut julkaisee ensimmäisen pitkäsoittonsa. Erittäin synkistä kansikuvista huolimatta musiikki ei suinkaan ole mitään kirkonpolttoörinää vaan puoliraskaalla otteella tehtailtua melodista perusrokkia. Bändin voi helposti kuvitella soittamaan puolihämärän kapakan nurkkaan, missä heidän musiikkinsa varmaan parhaiten toimiikin (niille jotka tällaisesta undergroundimmasta rokista pitävät).

Musiikkitausta on perustavaraa kitarariffejä myöten. Biiseissä ei varsinaisesti ole mitään vikaa, mutta ei mitään ylistämisen arvoistakaan. Tätä samaa on kuultu ennenkin, eikä One Eye Shut eroa Suomen tuhansista rokkibändeistä mitenkään. Sävelet ovat silti ihan kivoja, ja laulaja Jarin vokaalit kuulostavat suhteellisen hyviltä. Joissakin kappaleissa jopa paremmilta kuin toisissa.

Sinkkujulkaisut Days In The Sun ja Last In Line hukkuvat armotta albumin muiden biisien sekaan. Kokonaisuus on melko tasaista laatua, ainakin ensimmäisen kahdeksan raidan verran. Viimeinen raita sisältää piilomateriaalina useita levyn kappaleita livemuodossa. Vannoutuneille faneille piilotettu matsku lienee kiva lisä, jonka turvin voi fiilistellä bändin livevetoja, mutta kun biisit eivät eroa oikein mitenkään albumiversioista niin tämä tuntuu turhalta toistolta. Piiloraidat olisi ollut viisaampaa jättää pois. Turds In A Punch Bowl on tasainen, mutta keskinkertainen pienemmän yleisön rokkilevy.
5/10 Markku Pajulahti (20.08.07)






Nocturnalhall 26.7.2007

How fucking great is that? A promo lands on me desk, prompts me to get a first audible impression via myspace and blasts me off with Everything Must Die. Geez, what a killer song! A distinct guitar riff rocks down the earth with a much filthy attitude, enriched with a proper portion of Southern Rawwwk, while alternating singing – Whiskey-soaked, raw and gruffy on one side, clean and melancholic on the other – drives me mad. This song spreads such intensive vibes, you know, when a desert embraces you, appetite for parties, Rock’n’Roll, on the highway – topless – driving into the sundown. This song kicks ass and makes you smile. What catchy tune! Once heard you won’t get it out of your headanymore!

Hailing from Helsinki, this Finnish trio established this energetic outburst known as ONE EYE SHUT in 2003, with a promo CD and two singles under their belt. In 2007 these dudes felt that singles suck and full-length albums rule (you’re so right!) and came up their first record lovely entitled Turds In A Punchbowl. In fact this record is a just retrospective of all past song creations. Turds In A Punchbowl looks back kicking off with two brand new songs (Everything Must Die, Please Let Go), the singles Days In The Sun (Days In The Sun, Yearning, World Behind), the Last In Line (Last In Line, Crash’N’Burn) and the first output Promo 2004 (Tonight, Reflection, Yearning). The disadvantage of this story is the fact no following song can’t reach the level of Everything Must Die. They kind of pale compared with the one, although they still rock and follow same stylistic paths: a mélange of Southern Rock, with a dash of Stoner Rock, Doom and Psychedelic. Please Let Go and Days In The Sun close in and prove the guys right, but the rest is not that stringent anymore. And of course there is a qualitative gap between the old and the newer stuff; ONE EYE SHUT went on developing after all. At the end a couple of live tracks got hid, if they are necessary is debatable.

Ok guys, Everything Must Die is now your benchmark. Don’t hesitate and start working on a real new album full of songs that top this single one and I will lie to your feet ;)

Dajana






Muzic.se 24.7.2007

Tillbaka till repan.

Tillbaka till repan.

Okej. Det bådade inte gott när jag tittade på omslaget, eller snarare titeln. One eye shuts skiva heter ”Turds in a punchbowl”. Min första tanke gick genast till Turbonegro som är det enda band i världen som skulle komma undan med en sån skivtitel. Första lyssningen säger dock annat . Jag tror jag har hittat den felande länken mellan Led Zeppelin och Hammerfall. Om det inte är en passning åt stonergenren. Jag tror det är där jag kommer närmast ändå.

För några veckor sen skrev jag om Kaross utmärkta skiva ”Molossus” där sångaren lyckas med konststycket att behålla trovärdigheten genom en utmärkt engelska. Jag kan inte riktigt påstå samma sak om One eye shut. Den här recensenten är i alla fall ett fan av bra texter men här är det bruten engelska, nödrim på nödrim och dessutom klyscha på klyscha.

Jag vet inte vad det är One eye shut försöker åstadkomma. Produktionen på några av spåre låter mer som om de vore inspelade i ett stort betongrum hemma i någons källare och sången som om han försöker vara någon helt annan än sig själv. Och så var det de förvirrade texterna igen. Det känns mer som att de är där bara för att de ska vara nånting där än för att…äh jag vet inte. Nä. Ledsen pojkar men det här håller tyvärr inte och jag tror att ni kan så mycket bättre än det här. Det finns nånting där som faktiskt skulle kunna vara lovande och på små ställen svänger det, men då gäller det för One eye shut att släppa den musikaliska namedroppningen och repa ett tag till för just nu säger det här mig ingenting.

2/5 Fredrik Bergstrom






Archaicmetallurgy 12.7.2007

Helsinki-based hard rocking trio One Eye Shut have released three CDs: 'Promo 2004' (demo), plus singles 'Last in Line' and 'Days in the Sun' (2005 and 2005 respectively). 'Turds in a Punch Bowl' compiles all three into same platter with two new songs (I should mention that 'Yearning' is the newer recording). Archaic Metallurgy has reviewed the two singles, so read them reviews, please.

It's weird, that on the band's website, 'Turds...' is assigned as the debut album, and on the Vallankumoustuotanto's site as a compilation. Well, whatever... I just wonder, why the shit the old songs weren't re-recorded, even though there's nothing badly wrong even with the oldest turds. Okay, 'Tonight' (a catchy, Finnish-sounding heavy stoner rocker with very familiar vocal melodies, but where from?!) and 'Reflection' (a heavy stoner stunner) sound demo level, even though good quality, recordings when compared to the newbiews. So, I'd like to call this as a collection of older material.

'Everything Must Die' starts this bacchanalia with heavy flapping bass and slowish stoner groove. OES trademarks are present from the second one: catchiness and rawness, in all instruments and also in the vocals. 'Please Let Go' pisses in your glass of beer with faster tempo and almost heavy metallesque riff or two. 'Last in Line' and 'Everything...' are featured as live bonus after 'Reflection'. If your world is rocked by such names as The Black League, Black Label Society, Backyard Babies and Peer Günt, even Alice In Chains ('Days in the Sun' owes something to 'em, I'm positive about it!!!) and such grungesters, you should check out OES immediately! I like this One Eye Shut, they're one of the few rock bands I can listen to. Especialy now when it's mandatory to tip some beers during hot summertime. OES doesn't sound at all so unique, as the mixture of all the other bands mentioned in this review could truly sound, but no matter if this the compilation or the debut album, it rocks. So, grab a lot of beverage of your choice, stick 'Turds...' in a player and blast loud!

Reviewed by Lane






Noise.fi 28.6.2007
Helsinkiläinen One Eye Shut luottaa matalalta möyryävän äijärockin voimaan. Tätä aiemmin olin ehtinyt kuulemaan orkesterilta vuonna 2005 julkaistua Last in Line -sinkkua ja sen perusteella muistelin yhtyeen olevan lajissaan pätevä, mutta hieman liikaa alan perusasioihin luottava yhtye. Muutama vuosi on kulunut ja yhtye esittelee nyt ensimmäisen pitkäsoittonsa, joten odottelin mielenkiinnolla, mihin suuntaan yhtyeen matsku on ajan mittaan kulkenut. Jospa nyt löytyisi se kotimainen Black Label Society?

No, eipä tainnut löytyä. Ensinnäkin haluan heti kättelyssä kertoa bändin levy-yhtiölle, ettei kunnollisia albumikokonaisuuksia todellakaan saada aikaiseksi lyömällä peräkkäin orkesterin aiemmat tuotokset sellaisinaan ja lisäämällä perään piilobiiseksi muutama nopeasti äänitetty liveveto. Eihän tämä ole mikään debyyttialbmi, tämä on jonkinlainen kokoelma orkesterin vuosia vanhoista sinkku- ja promojulkaisuista. Kun osa äänityksistä kuulostaa vielä soundeiltaan vain hyvälaatuisilta demoilta, voidaan puhua todella kuolleena syntyneestä ideasta. Ei näin!

Bändi itse on, biisistä riippuen, joko ilahduttavan tehokas sonnilauma tai hapuileva, hiomaton rokkipumppu. One Eye Shutin selkäranka piilee kuusikielisestä ja vokaaleista huolehtivan Jarin energisessä kitaroinnissa, jossa on tuumakaupalla sitä kuuluisaa munaskuukkelia. Toisaalta miehen laulu, jonka perussoundi on kyllä toimiva, on pahimmillaan vain ylipingoittunutta, oikeaa nuottia hakevaa ärjyntää. Orkesterilla on myös työstämistä yhteensoittonsa terävöittämisessä, sillä pieni lisägroove rytmiosastolla ei olisi pahitteeksi. Itse biisit toimivat mutkattomasti, varsinkin Days in the Sun, Crash 'n Burn sekä hieman Soundgardenin mieleen tuova päätösraita Reflection potkivat kovaa. Musiikki kuitenkin kärsii yhä lievästä kasvottomuudesta.

Esittelyssä oleva paketti olisi voinut olla paljon tiukempi esitys, jos siihen olisi panostettu enemmän rahaa ja vaivaa. Biisit olisi ehdottomasti kannattanut äänittää levyä varten kokonaan uusiksi ja mielellään hyvän tuottajan kanssa. Tässä muodossa One Eye Shut kuulostaa lähinnä keskeneräiseltä, ja koska tarjolla on myös hyvä valikoima vimpan päälle valmiita vaihtoehtoja, ei Turds in a Punch Bowlia halua montaa kertaa soittimessa käyttää.

2/5 Saku Schildt






Rokkizine 8.6.2007

Pääruokana tänään kiekollinen heavyrollia helsinkiläisen One Eye Shut -trion tarjoilemana. Kyseessä on yhtyeen debyyttialbumi ja mukaan on mahdutettu yhdeksän studiobiisiä ja kaksi livevetoa. Maistellaanpa hieman miltä keitos maistuu.

Saatteen lupaukset lunastetaan siltä osin ihan kiitettävästi, että raskasta rokkiahan sieltä stereoista pärähtää soimaan. Kitara, basso ja rummut eikä mitään sen kummempia hienouksia. Säkeistössä mennään seesteisemmin vaikkapa demppaamalla ja kertosäkeeseen lisätään ripaus enemmän massaa kokonaissoundiin ja melodiaa muuten karhaisiin vokaaleihin. Säkeistössä tuo laulajakitaristi Jarin tavoittelema rouheus kuulostaa hetkittäin turhan väkinäiseltä. Vaikka pääasiassa kolmikon junttaus ryömiin matalilla taajuuksissa, hetkittäin noustaan erittäinkin korkeille taajuuksille vaihtelevalla menestyksellä: parhaimmillaan se on hyvä nyanssi äijämeininkiin – huonoimmillaan epävireistä yliyrittämistä.

Levyn parhaan raidan Last In Line olinkin kuullut jo aiemmin promosinkun muodossa. Toinen hyvä väläytys yhtyeen taidoista on kakkosraita Please Let Go, jossa ei turhaan kikkailla vaan lähdetään liikkeelle perusasioista: hyvä poljento ja kertosäkeeseen tarttuva melodia. Näitä paria biisiä lukuun ottamatta sävellykset tuntuvat olevan hieman keskinkertaisia.

Mitä tulee studioraitojen perään ahdettuihin livebiiseihin, niin ensimmäiseni kysyin kyllä mielessäni miksi. Samat pari biisiä, jotka albumilta jo löytyvät, kokonaisuudesta täysin erillisenä täytteenä. Ja vielä kun yhtye liveäänitteen perusteella (ainakin toistaiseksi) soittelee aika pienille yleisöille matalissa kuppilannurkissa, niin eiväthän nuo raidat oikein tarjoa edes sitä livetallenteen hekumaa yleisön puolelta. Rokki on kyllä parasta livenä, mutta ei tosiaankaan äänitteelle ahdetulla liveraidalla.

Kokonaisuutena levy on näitä klassisia ”ihan jees” –tapauksia: se ei yllä pinon yläpäähän, mutta eihän tuon kuunteleminen mitään tuskaakaan ollut: vain turhan mitäänsanomatonta ja väritöntä. Siitä hyvästä kolme pistettä.

3/5 Niko Ailamo






Hardrockinfo.com 8.5.2007

ONE EYE SHUT are from Helsinki in Finland and was formed in 2003. This is their first full-lenght album, which includes songs from their previous singles - "One Eye Shut" (2004), "Last In Line" (2005) and "Days In The Sun" (2006) - as well as new material.

I would like to describe their music as melodic but heavy hard rock, and I think these 9 tracks sound really good indeed! I can't come up with any bands to compare with, but I guess some American bands from the 1990s might have inspired them.... isen't there a piece of grunge (PEARL JAM, ALICE IN CHAINS, SOUNDGARDEN)? I might be out and sailing on the blue sea here, 'cus I haven't heared that much with those bands (I was a punk back then). Worth checking out anyhow!

Jimmy Blom






Chambersmagazine 6.5.2007

One Eye Shutin aikaisemmat sinkut ovat kulkeneet minun arviointikasani kautta, ja ilokseni voin nyt todeta kuuntelevani bändin ensimmäistä täyspitkää. Vanhoja rainoja tai arvioita uudenman kerran kollaamatta vilpittömät onnittelut bändille eteenpäin menosta! Debyyttilevy ei koskaan ole helppo, ellei kyse ole superlahjakkuuksista (jos silloinkaan).

Levy koostuu aikaisemmilta sinkuilta poimittuihin "hitteihin" sekä uudenpaan matskuun. Itse en tuota edes aluksi huomannut, joten en voi myöskään haukkua levyn kokonaisuutta hajanaiseksi. Joka tapauksessa turha vauhti on kanavoitu määrätietoiseksi riffien virraksi, jota kai laadukkaaksi tuotannoksikin voidaan kutsua. Biisien rakenteisiin on selvästi panostettu, ja se on vain ja ainoastaan eduksi. Sub-urban Triben ja ehkäpä jopa Sentencedin jalanjäljissä tässä mennään. Vaikka jokaisesta biisistä löytyy jotain hyvää, niin viimeinen silaus jää vielä puuttumaan. Voi olla, että livenä bändi pääsisi kompensoimaan näitä puutteita paremmin. Lukuisista mahdollisuuksista huolimatta, en ole päässyt bändiä vielä livenä katsastamaan.

One Eye Shutin kehitystrendi on kuitenkin nouseva, ja pidemällä kuuntelulla tämä levy voi päästä jopa arvoon arvaamattomaan. Mielenkiintoinen uusvanha tuttavuus, jolle soisi paikan auringossa kaiken nykysaastan rinnalle.

Sören Sörensen






Get in the pit 27.4.2007

Helsinkiläinen rokettirolli-pumppu One Eye Shut on pistänyt ilmeisesti kaikki julkaisemansa singlet ja demot yhteen nippuun ja pistäneet levyn ulos. Bändi on ollut kasassa vuodesta 2003 ja vetää kolmen hengen setillä raskaanoloista rokkia.

Levyllä on yhdeksän raitaa, joilla on yhteistä kestoa melkein tunnin verran. Kappaleiden kesto on hieman vajaat viitisen minuuttia per raita, ja viimeisenä eepoksena löytyy 20 minuutin Reflection fiilistely. Kappaleet ovat ihan mukiinmeneviä ja tuovat aina välillä mieleen Therapy?:n. Levyn, tai ehkä jopa koko bändin ongelma onkin enemmän riskien ottamisen puutteessa. Soittaminen tehdään laadukkaasti ja varmanpäälle, liian varmanpäälle. Kappaleet ovat oikein mainioita, mutta silti niistä puuttuu jotain.

Rokki on hieno musiikin suuntaus, mutta ollakseen huomattava tapaus, tarvitsee jonkinlaisen terän, läpäistäkseen massakalvon. Valitettavasti One Eye Shut ei aivan pääse tarpeeksi teräväksi. Levy ei ole paska, mutta se ei ole kiinnostavakaan, keskitiellä on helppo kulkea, mutta sieltä ei löydä tietä kultapadalle. Suosittelen kokeilemaan, jos tykkää raskaammasta rokista, etenkin jos nauttii Therapy?:stä, mutta pitää sitä liian kärkevänä.

6/10 Lari Koskinen






Desibeli.net 21.4.2007

Erityisesti pääkaupunkiseudulla ahkerasti keikkaillut ja pientä mainettakin siinä samalla itselleen niittänyt helsinkiläisporukka astuu urallaan melkoisen askeleen eteenpäin, kuten saatteessakin muistetaan todeta. Parin sinkun jälkeen on koittanut ihka oikean debyyttipitkäsoiton aika, joten ei muuta kuin vanhat biisit nättiin riviin ja pari uutta vielä keulille veturiksi vauhtia antamaan.

Sinkkujen vauhdikkaat nimiraidat Days In The Sun ja Last In Line erottuvat tuoreen Everything Must Die avausbiisin lisäksi kipalejoukkiosta eniten edukseen, sillä ronskimpi rokkaus on aina sujunut triolta luonnollisimmin. Jarin möreä, enemmän voimalla kuin nyansseilla toimivaa laulu, sekä rouhea kitarointi puhaltavat turhia mutkia karttaviin siivuihin henkeä, mutta herran englannin lausuminen jättää hetkittäin toivomisen varaa. Huomio kiinnittyy aluksi albumin ronskeihin ja välittömiin soundeihin, mutta maanläheinen lähestymistapa osoittautuu nopeasti ainoastaan positiiviseksi tekijäksi, sillä pitäähän sen hien haista näin juurevassa rokkauksessa.

Turds In A Punch Bowl ei tarjoa lopulta paljoakaan uutta, mutta se ynnää ansiokkaasti bändin tähänastisen matkan. Kun yhdeksän raidan perään tarjotaan vielä ”piiloraitana” vajaan vartin mittainen livepläjäys on kasassa kattava ja nivusille potkiva kokonaisuus. Rehellistä rokkia rokkikansalle, joka arvostaa tunnetta teknisyytta enemmän. Todellinen haaste tulee olemaan se seruraava pitkäsoitto, nyt kun pöytä on putsattu vanhasta materiaalista.

3/5 Mika Roth






Rockunited 20.4.2007

After a couple of promising singles, ONE EYE SHUT has put together their first full-length album. If you're familiar with the band's previous releases, you'll know what to expect: no-frills groovy heavy rock. Compared to most of the other bands playing this kind of music, OES has wisely tried to inject some melody to their "Barroom Boogie". The melodies and the hooks are what separate them from countless heavy rock trios churning out riff after riff in garages, rehearsal rooms and in your local rock pub.

The five songs from the two previous singles appear here in theor original format, with four newer recordings added to the list. As "hidden bonus tracks" there are a few live songs. The catchy "Last In Line" and crunching "Days In The Sun" are still the highlights in the band's material for me, both older songs from the singles. Only two of the songs are previously unreleased, these being the opening tracks "Everything Must Die" and "Please Let Go". While they might not be quite as instant as the previously mentioned hightlights, especially "EMD" does prove that the band can still come up with solid material. The other two new recordings are re-recorded versions of songs from the band's first demo, and to be honest, they don't really offer much to shout about.

I understand why they chose to build their first album like this - these songs are the ones the band's fans are expecting to hear on the first album. To their credit, the album doesn't sound like a demo compilation, it's a cohesive effort. However, I would have liked to hear a few more new songs, hopefully strong and memorable ones. Now, all the weaker numbers from the singles found their way to the album too, and that makes this a less impressive package.

6/10 Kimmo Toivonen






Days in the Sun CDS







Miasma 16.11.2006

Helsinkiläinen One Eye Shut on pirteä ilmestys Suomen hard rock -skeneen. Kolmen biisin sinkku on rouheaa röyhimistä, josta ei stoner-vaikutteita puutu. One Eye Shutin vaikutteet ovat pinnassa, mutta puhtaasta plagioinnista ei todellakaan ole kyse. Varsinkin Wyndorfin kipparoima Monster Magnet -rokkijuna on ollut mitä ilmeisimmin bändillä tehosoitossa. Kolmesta biisistä parhaimmaksi nousee Days in the Sun mehevän riffitelynsä ansiosta. Rauhallisemmissa merkeissä rullaava World behind ei ole sekään huono tekele. Kyseinen veisu sopii ehkä kahta muuta paremmin laulaja Jarin käheälle äänelle. One eye shutin single onnistuu tehtävässään ja herättää mielenkiinnon tätä tuoretta bändiä kohtaan.

8/10 Tuomas Kaarkoski






Brave Words 16.9.2006

Hard rock from Helsinki, Finland, One Eye Shut are influenced by Led Zeppelin and Monster Magnet. Morto's bass rumbles as Jari's vocals bellow overtop a classic stoner guitar sound. Best accompanied by copious amounts of beer, these songs are chorus driven and mildly memorable. There's an endearing homemade quality to OES that's rough and ragged. This is done, quite well, for the fun of it and nothing more, an all too rare component these days. "World Behind" is the standout track, spreading its wings to fly across acres of groove and miles of diligent dynamic. This is the song that makes partygoers take notice and the one they'll be humming the next morning.

7.5 Aaron Small






Powerplay records 5.8.2006

I know One Eye Shut from their debut CD single last year. Actually it was last June when the band had released it and after a year these Finnish guys strike back with their second release. This time the band chose "Days in the Sun" as the title of the work. They included three tracks and more than twelve minutes of pure hard rock with some elements from stoner rock too. Definitely if we combine influences from Monster Magnet and Led Zeppelin and pass them through the personal prism of One Eye Shut then we will have the music direction that you will hear in this album. The band seems to be more mature from their previous work and they have some really well written compositions, with interesting ideas and above all the trademark of One Eye Shut. I am sure that most of the fans of hard rock music will adore the stuff from One Eye Shut and their next move should be to listen to their debut album.

SCORE out of 8.2/10
Antonis Maglaras






Strutter Magazine 4.8.2006

Finnish band with a 3-tracks counting CD, which musically has that typical Dark Finnish Metal approach, although the music is actually Melodic Hardrock with Stoner Rock guitar riffs and melodic catchy choruses, like MONSTER MAGNET meets HIM. The 3 songs are all quite good and in a similar style, semi-uptempo rocking with strong raw vocals and like I already mentioned, memorable choruses, especially opener "Days in the sun" is a very attractive song. 8/10






Archaicmetallurgy.com 26.6.2006

Helsinki's One Eye Shut plank down their second single. The band seem to have a straight flush of hard 'n' heavy rock building up in their hands. However, they don't seem to put out these releases very often (well, a year between these two singles), which might work against them. The title song is a fucking fantastic piece of melancholic rock, coloured with some acoustic guitar, but ain't a soft song. It sounds a bit like the debut from The Black League, being one catchy song. A sure hit, if they can push this to right people. Jari's emotional vocals stand out like hell on this one. 'Yearning' and 'World Behind' sound like North American stuff, unhealthy mixing alternative rock and stoner rock. Definitely easy yet good beer listening session rock, or something to cruise your car to, but can't compete with the title song. The sound is okay, but it could be heavier, definitely. The single's well recorded, no doubt about that, but I miss more punchy sound.

Reviewed by Lane 26-06-2006






Metalheart.se 15.6.2006 » En första solstråle från Helsingfors «

Helsingforsbandet One Eye Shut har lirat sedan 2003 och Days In The Sun är trions andra singel. Den har ett luftigt sound, tydliga refränger och sångaren Jari, som även lirar gitarr, har en stor och kraftfull röst som passar bandets musik utmärkt. Basisten och trummisen följer upp med schyst groove och tillsammans får de till det på ett mycket tilltalande vis. Det är egentligen inga konstigheter alls här. Man har satsat på enkelhet, raka sångmelodier, riff, gitarrsolon och en traditionell inriktning som det är upp till publiken att ta till sig eller dissa. Personligen tycker jag att One Eye Shut är bra, även om låtarna kunde ha varit mer minnesvärda. Men Jaris sång gör mycket till för att Days In The Sun ska fungera för min del. Sedan hade jag kunnat leva utan den nedstämda gitarren, men de knarkiga sexsträngade solona uppväger den biten och betyget blir efter moget övervägande rätt högt. Ska bli intressant att se om finnarna kan utveckla detta till en fullt fungerande fullängdare.

7/10 Robert Ryttman






Noise 22.5.2006

Stadilaisen One Eye Shutin kolmas julkaisu Days In The Sun -sinkku pitää sisällään varsin asiallista raskasta rockia, jossa on sopivasti stoner-vivahteita. Kitarat soivat siis kovaa ja matalalta, eikä kitaristi-laulaja Jarin lauluäänikään kuulu korkeudeltaan mihinkään Kotipellon tasolle. Biisit rakentuvat ihan mallikkaasti ja tuotos kestää useita kuunteluita, mutta pienellä sovitusten viilailulla matskusta saisi vielä enemmän irti.

Sinkun nimibiisi käynnistyy hitaasti, mutta viimeistään kertosäkeessä mennään jo kovilla kierroksilla. Kappale ei ole järin nopea, joten matalat soundit nousevat pääosaan ja jättävät Jarin laulun hetkittäin turhan taka-alalle. Samaa stoner-henkistä äijärockia edustaa myös Yearning, joka potkii takamuksille huomattavasti kivuliaammin. Biisi on avausta toimivampi nopeamman ja tylymmän otteensa ansiosta. World Behind jatkaa Yearningin viitoittamaa komeasti rockaavaa linjaa, jossa kitara jauhaa varmasti säkeistöissä, kun taas vahvat vokaaliosuudet pääsevät pääosaan kertsissä.

One Eye Shut sopii erinomaisesti kaljoittelun taustamusiikiksi niin kotiin, kesämökille kuin baariinkin. Biisit eivät ole liian monimutkaisia ja tarttuvuuttakin niissä piisaa, joten sulattelu sujuu helposti. Ihan valmista kamaa tämä ei kuitenkaan vielä ole, sillä kitarat painavat hetkittäin hartioita turhan alas ja vievät tilaa muilta elementeiltä. Asenne on joka tapauksessa kunnossa, ja arvosana kipuaakin lähelle nelosta.

3/5 Olli Koikkalainen






Desibeli.net 20.4.2006

Helsinkiläinen hardrock trio One Eye Shut esittäytyi viime kesänä Last In Line sinkullaan, joka tarjosi kaksi raitaa perinteistä rockin rytyytystä. Tuon jälkeen bändi on heittänyt nipun keikkoja ja tiivistänyt ilmaisuaan, ennen kuin tie on vienyt studion puolelle. Tulevaisuudessa olisi luvassa kuulemma pitkäsoittokin, jota odotellessa voi fiilistellä tuoreen sinkun voimin. Sinkun kolme siivua on valmistettu samalla kaavalla kuin aiemmatkin rallit. Elikkäs kitara kirskuu, rummut paukkuvat ja basso möyrii matalalta, tunteikkaan laulun puristuessa tämän kaiken ylle. Yhtyeen rouheasta touhusta tulee aiempaa helpommin mieleen selvästi esikuvana toiminut Monster Magnet, mitä ei voi tässä yhteydessä pitää valitettavana asiana. Nimibiisin paikoin miltei herkistelevä tunnelma, kakkosraidan stonerinkatkuinen jyrnyytys ja ankkuriraidan kulmikkaampi rutistus esittelevät kukin vuorollaan bändin eri puolia. Ralleista ei vieläkään saada uutettua ihan kaikkea voimaa irti, eikä soundeihin voi olla täysin tyytyväinen.

Mika Roth






RockUnited 5.4.2006

The previous OES CD was still reviewed in the A&R section, but with this 3-track CD the band is ready to move into the big league. Everything about the release looks and sounds professional, the packaging and the production... the rusty nail in the jewel case is worth a special mention!

The band's previous effort wasn't too bad, but I have to say that this one is quite a lot better. The band has really found their own style, mixing good melodies with immense power. The opener "Days In The Sun" is a good example of that - the song moves like a freight train, and the chorus hits you like a hammer! The second track "Yearning" is the weakest of the three, a very hard rocking track for sure but it doesn't really have a hook. No such worries with "World Behind", which has a stronger chorus again.

The band has been labelled as being "Stoner Rock" or "Street Rock", but these labels are simply unnecessary. This is Heavy Rock, with the emphasis on Heavy...if the band has more songs of this calibre, their first full album will be one to turn a few heads!

Kimmo Toivonen






Last in Line CDS







Power play records 13.10.2005


One Eye Shut is a new born band, they formed back in 2003 and after a year they released a promo cd. Early this year, through Vallankumoustuotanto Records they released their debut official cd single with two tracks. Musically the band walks in Hard rock 'n roll music paths with the melancholy that have almost all the bands from Finland. The title track which is the best one, is a classic rock 'n roll song with catchy refrain and generally an easy listening track. I think is perfect for the rock radio shows. The second is a little bit more mid tempo with a melancholic atmosphere and generally for my opinion Last in Line is the best song from this single. The two compositions are well worked and One Eye Shut had put some interesting ideas inside their songs and of course we can hear a great production and sound. Check them out now!

8.6/10 Antonis Maglaras



Imperiumi 07.10.2005

Tarttuvien kertosäkeiden ja raskaan soitannon nimeen vannova One Eye Shut on julkaissut Vallankumoustuotanto -nimisen pienlevy-yhtiön avustuksella debyyttisinkkunsa Last in Line:n.

Jo edellisellä demonauhoituksellaan bändin katurokin ja stonerin yhdistely kolahti hienosäätölekalla lyöden allekirjoittaneen kuulohermoon, eikä debyyttisinkullakaan asiat ole toisin. Kahdesta biisistä koostuva tuotos on kappalemateriaaliltaan tasalaatuinen, vaikka biisit hieman erilaisia toisiinsa nähden ovatkin. Tuotoksen vauhdikkasti avaava nimikkomenopala vakuuttaa suoraviivaisen, mutta nerokkaan sävellyksensä ja vokalisti Jarin vahvojen tulkintojen ansiolla. kappale on erittäin tarttuva, biisin lauluosuuksissa on mukavasti särmää, mutta silti lauluosuuksista voi aistia jopa pop -henkisiä melodiaratkaisuja. Astetta mutkittelevammin etenevä kakkosbiisi Crash 'n Burn ei suostu häviämään yhtään nimikkobiisille, hieman nykivästä alkuriffistä siirrytään luontevasti One Eye Shutille ominaiseen tarttuvaan kertosäkeeseen, joka jää takuuvarmasti loppupäiväksi soimaan pääkoppaan.

Orkesterin ensimmäinen sinkkulohkaisu on varsinainen myrskyvaroitus, sillä orkesterin luoma katurokin ja stonerin kombinaatio jyrää säälimättä hirmumyrskyn voimalla kuuntelijat alleen, kotejaan en kehota myrskyn vaikutuspiirillä olevia jättämään, mutta uutisia One eye Shut -hurrikaanin edesottamuksista kehotan kuitenkin tarkkaavaisesti seuraamaan.

8/10 Olli Rinnekangas



Underground empire.com 01.10.2005

Three Finns on the paths of God? OES has probably nothing to do with the announcement We Rock to do. Much more makes this trio a mix from rock, stone and a touch of sludge doom, which you can hear on these 2 songs. Because this music all the time goes round in your body will OES among the stonerockers find people who will be interested in this.



Metalcentre.pl 19.9.2005

Founded in the year 2003, ONE EYE SHUT want to tie up to the good, old rock. That succeeds pretty well. They can show us that with „Last in line“, the first of the two songs. Simple guitar riffs and choruses guarantee the shouting-along! ONE EYE SHUT stay „simple and effektive“, like guitarist and singer Jari points out. They do not only do that with the mentioned first song, but even with the second one, „Crash´n burn“. In Helsinki´s musicscene the musicians in ONE EYE SHUT (singer and guitarist Jari, bassist Morto and drummer Jokkari) scour for a longer time, but in different bands. Sometimes it worked out well, sometimes it didn´t. And that is why the three guys connected to a unit: To finally have a constant line-up. In the meantime the three have burned up the South of Finland and now they want to show their rock with pretty rough vocals and heavy guitar sounds the whole, wide world. This two track demo has got a very good production and it seems that the guys really mean business!

Tanja



Blooddawn 27.8.2005

Somewhere between scandinavian pigrock,Peer Günt and Zack Wylde's Black Label Society,has OES found themselves a nice place. The finnish trio rocks raw and straight to the front,it's sounds tasteful and besides that these guys has really the balls.

Jari convince this with a wonderfull drinking organ and his voice fits like a bearth and beerdamp to a biker. Trendfree, and the kick in the ass proofs that since 2003 these Hki trio has a damned good routine,the good old Rockn'n Roll lives as never before.

4/5 Avenger



Home of rock.de 2.9.2005

Normally i don't talk about singles but in this case 2 titles passed by with a playing time from more then 7 minutes. You need more time to pronounce the name of the record company,but somehow Finns are from theirselves symphatic and basplayer Morto(or also Mortex Killer) alreayd has the looks, i will make this time an exception.

The appetizer in the form of a cd-single makes a real good mood. Tone and rolling bass groooves,drums and probably mixed with hectoliters of beer sounding from the speakers. Both songs are relative simply made,but they come precisely togehter on a certain point,hardrock-stone-pleasure,as an art from finnish spiritual beggars,only in this case cooler and with the typical finnish attitude. This sounds, if the boys are live real good,they have to leave suomi one day(the German Bier offers,would be a good excuse for it) Really a very nice cd,which is asking for more.

Ralf Stierlen



Soulburner.de 15.8.2005

The Fins Jari, Morto and Jokkari are since 2 years together as OES Singer Jari brings it as easy and effective. What i shall say this is super!! This band cares for a good mood and partytime. Finnish rock'n roll which sounds spontanious in your ear and it goes down in the legs, so you can sing and party with it. It reminds me a bit at the old Bon Jovi or Kiss songs, only a bit harder. It feels very good!!Really good drums, impressfull singing, it sounds a bit like Lemmy from Motörhead,(the time the whisky was not as it is now)melodic and also supergoing refrains, Produktiontechnical good and also play technical nothing to complain about, because simple and effective means also that they don't mix up in big experiments. Pity that it's only 1 single, I would like to hear more of this.

I open now(i wish...)a bottle of beer and drink on this!! This is the way it should be!!!

4/5 Petra Hoffmann



Hard beyond driven 2005

Finland has had a history of producing plenty of above average hard rock/metal bands in it's history such as Hanoi Rocks, a veteran solo artist known as Lars Eric Mattssson as well as the popular Hard rock/progressive metal label known as Lion Music. All show us how passionate Finland is about their homeland hero's who can shred with the best of them. One eye shut, from Helsinki is the alternative to what you might expect from Finland thanks to the bands hard rock and much more upbeat style of play. This two song promo titled Last In Line (Not to be confused with Dio's 1984 release) is a gutsy, well produced effort that will have you rocking out like when you first heard GnR, Motley Crue or even Skid Row. But don't be fooled, One Eye Shut sounds nothing like those mentioned above. Instead what you get is a pretty good thrill ride of hard rock chords that chug along well for a 3 piece. The disc does get more spins out of it even though it's a bit short. One thing's for sure, if this promo is a sign of things to come then Finland has raised eyebrows yet again with another stay at home band who's heart is entirely into it's music.

7/10 Metal Mike



Noise.fi 2.8.2005

Kuolematon katurock äijäilymausteilla, siinä One Eye Shutin resepti. Kysyttävää? Ei pidäkään olla. Yhtyeen ensisingle sisältää kaksi rockpalaa, joiden meininki muistuttaa testosteronisuudessaan jossain määrin Blakea. Siinä onkin jo hyvää lähtökohtaa riittämiin. Orkesteri mättää instrumenteistaan päteviä riffejä ja soitannollisesti yhtye on vakuuttava. Myös laulaja Jarin murea laulu miellyttää korvaa, eikä sinkun tanakoissa soundeissakaan ole valittamista. Se on biisimateriaali, joka kielii yhtyeen olevan vielä nuori. Kappaleissa on turvauduttu muutamaan peruskikkaan liikaa, jotta voisi kehua yhtyeen seisovan omilla jaloillaan. Niissä hämää myös se, että jotkut laulukohdat kuulostavat kuin ne olisi sävelletty tyttöjenkiljutukseen tähtäävälle bändille, mutta ne esittää kuitenkin karvainen ukkoporukka. Tällainen on esimerkiksi Last in Linen kertosäe.

Kappaleista Last in Line on enemmän täysverinen rockbiisi ja sitä seuraava Crash'n Burn flirttailee riffillään myös nu-metallin kanssa. Huonoja biisit eivät missään nimessä ole. Yhtye kuitenkin tuntuu olevan vasta matkalla lopulliseen soundiinsa, joten tämä julkaisu on ennemminkin varoitus tulevasta. Potentiaalia yhtyeeltä nimittäin löytyy.

3/5 S.Schildt



Chambersmagazine.com 27.7.2005

Helsinkiläinen One Eye Shut on äänittänyt 2 biisin cd-sinkun väkevää heviä. Onneksemme bändi ei vedä mitään suomihevipaskaa, vaan ihan oikeata Amerikan meininkiä tyyliin Monster Magnet ja Black Sabbath. Ensimmäistä Last In Line -rallia ei voi syyttää energian puutteesta, mutta sovitus kaipaisi hieman lisää nyansseja. Sinkun toinen biisi Crash ’n Burn on jo astetta parempi kipale, laulaja Jarin uskaltaessa laulaa oikeasti melodisesti, kuulostaen ajoittain jopa Sentencediltä. Toisessa kappaleessa sovitus toimii myös ensimmäistä biisiä huomattavasti paremmin, ja kertosäkeistö on oikeasti hyvä. Nimikkobiisin mitäänsanomattomuus pudottaa bändin keskikastin kulkijaksi, mutta mistään luokattomasta sonnasta ei kuitenkaan ole kyse. Ja kunnon soolot puuttuvat kokonaan!

Sören Sörensen



Metalheart.se 26.7.2005

Finska One Eye Shut har varit med i svängen sedan 2003. Trion har tidigare släppt en demo med det något anonyma namnet ”Promo 2004”, så detta är alltså andra plattan i singelformat våra grannar från öst knåpat ihop. One Eye Shut blandar in en melankolisk ådra i sin musik, vilket uppenbarligen helt är i linje med deras allmänna livsåskådning, efter vad man kan läsa på deras hemsida. Här handlar det inte om några glada powermetallåtar utan en malande, tung rock som lånat vissa drag från så pass skilda fenomen som grungen och glammen. Släng till en dos av Motörhead och Black Sabbath och ni har den formula som kallas One Eye Shut. Själva anser de sig spela rak hård rock utan onödiga krusiduller och tjafs, och i detta kan man inget annat än instämma. Sångaren Jari har en sträv stämma med mycket stenkross i, som passar perfekt till den nedstämda klangen i musiken. Av de två låtarna på singeln tycker jag att ”Last in line” med sin mer direkta refräng håller bäst, medan ”Crash ’n burn” har en tendens att vara något mer flyktig. En småruffig produktion som den här plattan har, funkar ju också till den här sortens rock. Det får ju inte vara för välpolerat och så är inte heller fallet. Det som drar ner slutbetyget något är att det blir lite väl enkelspårigt och intresset falnar något efter en stund. Kan bara grabbarna få lite mer variation i låtsnickrandet kan nog detta räcka även för en fullängdare. Som fallet är nu har de fortfarande en bit kvar.



Strutter Magazine 24.7.2005

Last in line CDS

Out of Finland comes ONE EYE SHUT, a band playing good old Rock'n'Roll, tough and raw, but melodic and without a doubt, their 2-track CD 'Last in line' is an impressive quality record. The CD has a big sound and both songs ('Last in line' and 'Crash'n'burn') sound quite good. The band from Helsinki was formed only a few years ago, but already before their formation, it's 3 bandmembers have experienced a lot in the Finnish music scene. A promise for the future, which you can check out at: http://www.oneeyeshut.org



Rokkizine 13.7.2005

Last in line CDS

Helsinkiläinen hardrock-trio One Eye Shut tekee tässä levydebyyttinsä kahden biisin sinkulla. Lätty sisältää kaksi simppeliin runttaukseen perustavaa raskasta rokkipalaa. Soitto on mukavan tiukkaa, mutta hieman yllätyksetöntä. Olisin kaivannut jotain piristystä tanakoiden riffien keskelle. Vokaalit ovat äänekästä ja rouheaa karjuntaa melko matalalla äänellä. Koska vokalisti Jari vetää samalla raskaalla otteella kappaleet alusta loppuu, jäin kaipaamaan esimerkiksi taustalauluja kertosäkeisiin laajentamaan kappaleiden äänimaailmaa. Kahdesta kappaleesta avausraita "Last In Line" on vakuuttavampi esitys tarttuvalla kertosäkeellään. Kakkosbiisi "Crash’n Burn" jää vaisuksi onnistuneemman pelinavauksen rinnalla, mutta ei tämäkään kappale mikään huono ole. Kappaleeseen vain ehtii jo kyllästyä ennen sen loppua bändin tasapaksun soundin vuoksi. Kokonaisuutena lupaava avaus, mutta ei vielä täysosuma.

Niko Ailamo



Nocturnal Hall 6.7.2005

Last in line CDS

OK, I just checked out ONE EYE SHUT's single Last In Line, they are this hard rock Scandinavian band and they rock! It was a little disappointing since there were only two songs. I enjoyed both but wanted to hear more. Both songs are addictive and you catch yourself singing right along, and then later on in the day you'll catch yourself again. It's fun, fast and easy on the ears. If you like classic hard rock, I think you should check them out. It's definitely hard Scandinavian rock at its best.

Angry Princes



Archaicmetallurgy.com 27.6.2005

Last in line CDS

One Eye Shut, who come from Helsinki, formed in 2003. The band's second strike is 'Last in Line' single. OES play heavy rock music, both sound- and feelingswise. Something like mixing North American rock (bits from glam to alternative) with Finnish melancholy. Although "melancholy" is too strong a word here, perhaps. Both songs appearing here are OES originals. The title track is a rolling rocker, that sticked to my head right at the first listen. Something like a heavier and rougher newer Hanoi Rocks style song. 'Crash'n Burn' is slower bass-heavy roller, not as catchy as the title track. Not anything too original musicwise, but this trio seems to have indentity. Instruments are all well presented, thanks to the tight and sweaty performance. Vocals are pretty simple. Not much singing skill, but when it is kind of whiskey-rinsed it's good. Sound's also on rough side, but it should be that way. If OES have more music with this quality, it's time to start working on full-length album. There's not much to write about this release, as it's this short a release. However, OES lifted up my spirit after wet Midsummer festivities. When listening to this single, it makes next weekend arrive faster! I'm sure about it.

Lane



Desibeli.net 23.6.2005

Helsinkiläinen rock’n’roll trio One Eye Shut vannoo perinteisen suoraan ja siloittelemattomaan jyräykseen. ”Turha rönsyily pois ja asiat kerralla selviksi” sanoo levyn saate, ja noinhan se sitten meneekin. Vuodesta 2003 kasassa ollut yhtye pistää tällä debyyttituotoksellaan tiskiin kaksi savun ja bensan katkuista raitaa, joissa rockin rajaton riemu saa rellestää esteettä. Genreviittoja tarkastellessa stoner lienee lähimpänä bändin kotipesää, ja räiskeessä on tiettyä Pohjois-Amerikkalaista asennetta. Ensimmäisenä soiva Last In Line on kaksikosta raskaampi ja junttaavampi, kun taas Crash´n Burn nojaa enemmän kertosäkeensä voimalliseen vetoon. Kummassakin siivussa on ideaa riittämiin, vaikka ihan kaikkea sävellyksistä ei vielä saadakaan puristettua ulos. Vokalistin tyyli ja jouheva englanninkielen ääntämys tuovat kolmikolle vielä bonuspisteet.

Mika Roth



RockUnited.com 16.6.2005

Last in line CDS

One Eye Shut from Helsinki, Finland believes in simple riffs and catchy hooks. The "no-frills" approach of this trio reminds me a bit of Peer Günt, although I must say that both of these two songs are more melodic than most of PG's material. In a rough, unpolished way that is. If you're not familiar with PG (and I guess that's quite likely), here's another comparison: imagine a 80'ies glam metal band (something like Sleezebeez, Roxx Gang or Ratt) locked into a shed with only a few Motorhead, Monster Magnet and Black Sabbath albums to inspire them for a few months - they might evolve into something like One Eye Shut. Out of these two tracks, I prefer "Last In Line" which has quite a strong hook. "Crash'n Burn" is less memorable. The production is decidedly rough, but this kind of music doesn't require that much polishing anyways. No need for DAT tapes or triggered samples when OES is on stage I guess! One can predict fairly promising future for these guys in their home country at least: the Finnish rock scene has always had a soft spot for straight-forward rockers. I guess it's the legacy of Hurriganes, who epitomise "rock" for many a Finn.







P r o m o 2 0 0 4








Soundi 5.3.2005
Promo 2004

Sapiskaa bändille siitä, että ensidemon tekoon on ryhdytty astetta liian aikaisin. Jälki on kaukana toivottomasta, mutta muutaman kuukauden tuumailulla olisi lopputulos ollut kypsempi. Samaan hengenvetoon on tosin sanottava, että kiitettävästi One Eye Shut välttää myös raskaan rockin soittamisen ilmeisimmät ansat eikä se ole lähtenyt yksiulotteisen hard rockin tai jälki-grungen soitteluun, kuten niin moni vähänkin raskaammin itseään ilmaiseva uusi yhtye tekee. One Eye Shutin soundi on mukavan jymäkkä, vaikka vielä keskitempoisissa biiseissä tuntuu, että bändi vetäisi kivirekeä kesällä perässään. Pientä rentoutta peliin. Yearning potkii jo asiallisesti.

Antti Luukkanen



The Noctural Battle of Chariots 15.2.2005

Promo 2004

When I read the attached info about this cd,that this band after only 2 months made this record,I was very sure that this would be a total catastrophe. Music experience,which this musicplayers has in other bands,is already something. You can hear it in these 3 songs,after hearing those,One Eye Shut is my favourite. It was not needed that I had no faith in this at all,from the other side,it was a big surprise. Jari and co had as inspiration,Black Sabbath,Metallica,AC/DC and Monster Magnet. You can't denie it,these bands were top. Avery big influence on these Finnish guys is absolutely Monster Magnet.

Promo 2004 is a real "Rock"kick in the arsche! These songs you can hear and hear. A bit played in American Style was a surprise for me. It's so easy,If I get a record from Finland,I expect melodical music from that area. Here I found something totall different,that trio from the other concurrent,is a victory for this band. This music is a pleasure for the ears,this is different, not typical.
If you hear Promo 2004,you almost feel the energie in the air! This energie streams simply out of your speakers. Yeah,that's real rock'n roll that you want to hear! Guitars cutting sharp riffles,charateristic vocals and a lot of fun,while listening.

Music is wild,but also easy to listen too. Without a problem you hear all songs again and again. Ofcourse you have to listen this in a clever way,otherwise it can become quick boring,because too much is not healthy. Melodie is excellent,a bit dirty,but you see it's made on purpose,it leaves a good impression behind,it has to be in this way,beside it's fun. I just noticed that my feet moves in the rhytim of Yearning, it's so easy with this music. It's in my head and don't want to go out. It controlls the body,but also the spirit,youre listen and stuck into it. NO COMMENTS,THIS BAND NEEDS SUPPORT,IT'S WORTH FOR IT!Watch these guys!

Tymothy 8/10



Stonerrock 2.11.2005

This right here is a three song demo from Finnish One Eye Shut. If you’re in a band and ever lay your hands on it let it serve you as an example of how to not make your demo – start it with a crappy song. The package is well done to introduce a fresh band, but from out of three songs, why start it with the one that will make majority of people with any taste in music turn it off? Due to this song, “Tonight,” I almost dismissed the whole band. But the next two tracks saved them. They were not half bad. Actually there was an honest attempt to rock with heavy riffing and whiskey drenched vocals. The sound belongs to more southern parts of rock chasing in the dust of Alabama Thunderpussy and Halfway to Gone. At times you can catch some hooks and passages that are well thought up and executed. The instruments can certainly hit the right notes; vocals can hit the right… beer.

The band still needs to develop, but if those two tracks are any indication they have the capability. Just as long as they drop the first song; it just doesn’t show their good side.

The band still needs to develop, but if those two tracks are any indication they have the capability. Just as long as they drop the first song; it just doesn�t show their good side.

Review by Punk



Rumba 5.11.2004

Promo 2004

One Eye Shut. 'Kierroksen kovin'

Oikea suora. Pitkästä aikaa korviini pamahti kovan luokan stoneria, metallia ja hardrockia yhdistelevä biisi, ja vieläpä bändin ensimmäiseltä demolta. Hyvä avaus. Tonightin lisäksi pari muutakin biisiä sisältävä ensidemo ei siis ole ollenkaan paskempi. Tämä kolmehenkinen tulokas pohjaa vahvasti melodioihin menettämättä kuitenkaan yhtään katu-uskottavaa äijä-asennettaan. Laulaja Jarin ääni on persoonallinen tuoden kuitenkin mieleen Peer Güntin T. Nikin. Bändisoundi toimii hyvin trionakin (ainakin demolla) eikä kuuntelija jää kaipaamaan lisäapua uusista jäsenistä.

Hyvää: Melodisuus yhdistettynä raskauteen.

Kehitettävää: Nyt alkoi työnteko.





Noise 25.10.2004

Promo 2004

Helsinkiläinen One Eye Shut veivaa debyyttidemollaan perushevirokkia, jota kai stoneriksikin kutsutaan. Bändi listaa vaikuttimikseen mm. Black Sabbathin, AC/DC:n ja Monster Magnetin, ja nämä yhtyeet ovatkin kieltämättä melko vaivattomasti kuultavissa yhtyeen tuotannossa.

Kypsän oloiset sävellykset ja sovitukset tuovat esiin muusikoiden kokemuksen, eli tahkoa on kierretty suuntaan jos toiseen ennen tätä kokoonpanoa. Sävellykset sen sijaan eivät erityisemmin säväytä; keskitason molemmin puolin keikutaan melko turvallisesti. Kolmen kappaleen joukosta esille nousee Reflection, jonka laulumelodiat ovat demon parasta antia. Tämän perusteella bändiltä uskaltaa jatkossa odottaa parempaakin.

3/5 Alex Machine



Imperiumi 20.10.2004

Promo 2004

Helsinkiläinen One Eye Shutiksi nimetty orkesteri on juuri julkaissut debyyttipromolevynsä. Vaikka One Eye Shut on bändinä varsin nuori, on soittajilla vuosikausien soittokokemus soittokuvioista, bändin saatesanojen mukaan kosminen henkilökemia saatteli soittajat yhteen ja tämän trion kokoisen orkesterin toimintaan.

Ensimetreiltä asti on bändillä tyylisuunta harvinaisen selvä. Selvimmät vaikuttajat kuuluvat Monster Magnetin tyylisten bändien musiikista, mutta bändi on rikastuttanut musiikkiaan myös metallisemmilla vaikutteilla. Promolevy koostuu kolmesta raskaasti rokkaavasta stoner-pohjaisesta biisistä. Biisit ovat sävelteknisesti nerokkaita ja tarttuvat kertosäkeet jäävät pitkään soimaan kuuntelijan mieleen ja alitajuntaan.

Bändin kantavana voimavarana voidaan pitää laulaja-kitaristi Jaria, jonka persoonallisen särmikkään laulutekniikan ansiosta bändi soundaa omaperäiseltä. Biisien sovitukset ovat loogisia, mutta hieman yllätyksettömiä, paikka paikoin pieni perusidean rikkominen olisi tuonut biiseihin yllätyksellisuuttä. Ensipromoksi tuotos on erinomainen. Bändillä riittää näkemystä niin, että tulevaisuudessa bändiltä voi odottaa vaikka kuinka korkealaatuista materiaalia.

4/5 Olli Rinnekangas